keskiviikko 10. helmikuuta 2010

TVO/Turku

Olipa kerran 28. helmikuuta vuonna 2009. Kolme (3) reipasta metallisetäretkuetta pörräsi kulkuneuvoillaan kohti Turkua, tuota Suomen Turkua. Tuho ja Bloodride lähtivät matkaan Helsingistä, ulkomaalaisvahvistukset eli The Sickening (NOR) puolestaan Kouvolasta, jossa olivat käyneet Spinal Tap -tyyliin esiintymässä edellisenä iltana kahdelle (2) maksaneelle katsojalle, kenties myös muutamalle koiralle.

Tuhon ja Bloodriden kesken on yhteistyötä ja -keikkailua harrastettu jo pitkään, Norjan poikiin puolestaan syntyi yhteys, kun tapasin mörähtelijä Sigven juhannuksena 2008 Ranskassa Hellfesteillä majoittuneena viereiseen telttaan. Ihan paras festari, tunnelma ja porukka lukuun ottamatta kekkerien jälkeen tapahtunutta kovasti yhä kismittävää kameralaukun varastetuksi tulemista. Mutta se on toinen tarina se.


Turkuun mentiin, koska oli saatu järkättyä keikka legendaariselle TVOlle (kiitokset avusta
WCHn Heleniukselle!), jossa ovat vuosien varrella soittaneet varmaan kaikki Suomen merkittävät punk-nimet ja aika moni muunkin genren epeli. Taisi olla muutenkin kaikille orkestereille eka Ååbun veto.

Veni vidi vici - varsinaisesta yleisömagnetismista ei ehkä voida puhua (olikohan 25 maksanutta?), mutta mainiosti kaikki meni. TVOn eriskummallisesta rakenteesta johtuen sinne ei tarvitse kovin monta naamaa saadakaan, kun tunnelma jo nousee ja hiki virtaa.

Bloodride-Petteri ja normaalit keikkajuomat.

Tätä aasinsiltaa pitkin pääsemmekin oheiseen kuvaan, jossa Verikyyti-Petteri levähtää takaosastolla hektiseltä rummutukselta joudettuaan. Ihan kaikkia tölkkejä ei ole mies itse saanut tyhjennettyä, taisin yhden kumota minäkin. Siinä roudailun ja yleisen hyörinnän keskellä sattui olemaan kamera hollilla, siispä räps. Kovasti näytti onnistuneelta jo Nikonin ruudulla. Tunnelma ei tästä enää kyllä paranisi, vaikka miljööksi vaihtaisi järvenrantasaunan.

Teknisiä yksityiskohtia: Nikon D80, AF-S Nikkor 18-135, 18 mm, ISO 400, f/3.5, 1/15 s. Mitä luultavimmin jollain automaattiasetuksella otettu ja vahingossa oikeaan osuttu. Yhtään ei ole photoshopattu.

Älkää kertoko Petterille, mutta lähetin tämän kuvan itse asiassa yhteen skabaankin. Jos tulee menestystä, sitten lisää siitä.

Pohjustusta

Okei, nyt on tullut hiukkasen tutustuttua systeemiin. Eiköhän tämänkin opi yrittämällä ja erehtymällä - ennen kaikkea sillä jälkimmäisellä.

Pitäisi varmaan pohtia perimmäisiä kysymyksiä, kuten:
  • Miksi pitää blogia? Mitä niin merkittävää sanottavaa on, että se pitää ehdoin tahdoin julkistaa? Mikä tekee sanottavasta merkittävän? Ollako merkittävä itselle, mahdolliselle lukijalle, vai molemmille? Pitääkö edes olla merkittävä?
  • Keiden haluaisi blogia lukevan ja/tai kommentoivan? Keiden ei?
  • Tyylilaji: ollako hassunhauska, veitsenterävä vai peräti molempia? Mitä jos tässä ei onnistukaan?
  • Aihevalinnat: kaikkea maan ja taivaan väliltä ja tuolta puolen - vaiko tiukasti rajattu osa-alueen marginaalin detalji?
  • jne osv etc aso
En juuri tällä hetkellä koe erityistä julistamisen tarvetta. Koen sitä itse asiassa yllättävän harvoin, vaikka joku saattaisi toisin luulla. Tämä on päällimmäisin syy sille, etten ole koskaan vielä ruvennut blogia pitämään, vaikka muuten kirjoitan verrattain paljon.

Eli katsotaan nyt, mihin miehen mieli vie. Yhden asian olen päättänyt: kun tulee valokuvailua harrastettua välillä melko runsaasti ja teknis-taiteellisista heikkouksistani huolimatta aina silloin tällöin onnistun osumaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, miksipä en jakaisi näitä osuneita laukauksia muidenkin pällisteltäväksi. Tämä onnistuu toki Facebookissa/MySpacessa/sielläsuntäällä, mutta nytpä olisikin tarkoitukseni samalla kertoa jotain kuva(i)n taustalla olevista tilanteista, olosuhteista, ihmisistä ja ajatuksista. Siitä blogin otsikko: Kuvailuja - Kuvia, ehkä pari sanaakin.

Seuraava postaus sisältääkin yhden täsmäotoksen, sekä hiukan tarinaa siitä. En laita tähän samaan, koska haluan tsekata, miltä blogi näyttää useammilla postauksilla.

Tyvestä puuhun noustaan

...mutta katsotaan nyt, milloin niin jaksaa tehdä. Vai jaksaako milloinkaan. Ensin voisi tietysti opetella bloggeroinnin tekniset menetelmät, ettei vallan nöösiksi luulla. Vaikka eipä tuolla paljon väliä ole.

San Franciscossa asian ytimessä 2003. Phienimuotoista Photoshoppausta harjoitettu, myönnetään.Suomeksi: testing-testing-testing.